Almamaria

Posts Tagged ‘maailma’

Elätän sitkeästi illuusiota siitä, että kykenen kesällä käymään kymmenissä ellei jopa sadoissa taidetapahtumissa. Kuvittelen lapsellisesti, että vuorokauden tunnit tuplaantuvat loman koittaessa. Raaka totuushan on, että ne tikittävät eteenpäin kahta kauheammalla vauhdilla. Kuitenkin riivin kasaan listan, jonka julkaisen muillekin vinkkaamaan mielenkiintoisista kohteista.

Mäntän kuvataideviikot 9.6. – 31.8.2013

Toivakan kirkko ark. 10 -16

Naivistit Iittalassa 25.5. – 25.8. 2013

Taikametsän siimeksessä – Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun metsäkuvituksia, Emil Cedercreutzin museo / Harjavalta 19.5. – 29.9.2013

Suomen metsästysmuseo, kaksi näyttelyä / Riihimäki 6.6. alkaen

Onni Oja, maiseman mestari Riihimäen taidemuseo 15.6. – 15.9.

Tapio Wirkkalan näyttely, Riihimäen lasimuseo 17.5. alkaen

Albert König Pekka Halosen vieraana, Halosenniemi 15.5. – 9.6. 2013

Martta Wendelinin 120-vuotisjuhlanäyttely, taiteilijakoti Erkkola / Tuusula, 2.5. alkaen

Adolf Bock ja meritaide, Tikanojan taidekoti / Vaasa, 9.6. alkaen

Visavuoressa pari näyttelyä (Launis ja Suomalainen)/ Valkeakoski, 25.5. alkaen

Tänään hoksasin vielä yhden käyntikohteen, joka innoitti minua alustavasti rakentelemaan Helsinki-päivää…en ole hetkeen aikaan käynyt Ateneumissa, Sinebrychoffin taidemuseossa, Kiasmassa ♥

No niin. Edellinen päivitys oli pikainen postaus, testasin miten tekstin ja kuvan julkaiseminen onnistuu ja onnistuihan se. Kirjoittelin tämän Retretti-kirjoituksen jo lähes viikko sitten, mutta blogiongelmien takia en suinkaan onnistunut sitä julkaisemaan ja jouduin tallentamaankin sen Wordiin. Onneksi blogivastaava sai tilanteen korjattua ja taas toimii. Linkit hävisivät ja kuvat myös, ajatus niiden uudelleen esiinkaivamisesta nuudutti ja lykkäsin hommaa…tässä nyt kuitenkin muuttamattomana tekstini, siksi siinä puhutaan esim. kolmannesta lomaviikosta ja todellisuudessa nyt on menossa neljäs 🙂

Kolmas lomaviikko menossa ja edelleen jaksan äimistellä sitä, miten älysin toivoa viittä lomaviikkoa tänä vuonna. On tullut tarpeeseen ja vielä jatkuu! Mitään kummempia suunnitelmiahan meillä ei ollut, miehen työrupeama on lähestulkoon kiireimmillään heinäkuussa ja siellä olemme tahkonneet tänäkin kesänä. Silti olen ennättänyt tehdä muutakin ja ehdimme rauhassa käydä myös miehen vanhempien luona Pohjois-Karjalassa. Muutama päivä valmiissa ruoka-/kahvipöydässä oli luksusta minulle ja nautin siitä häpeämättömästi…

Vierailureissun aikana kävin myös Retretissä, ajomatka on varsin kohtuullinen. Kuvataiteessa minulla ei ole mitään tiettyä suuntausta tai aikakautta, jonka kokisin olevan kaikkein läheisin ja mielenkiintoisin. Pidän nykytaiteesta yhtä lailla kuin perinteisestä. Tänä vuonna pääosassa oli  Tyko Sallinen hengenheimolaisineen; Jalmari Ruokokoski, Marcus Collin, Eemu Myntti ynnä muut ekspressionistit. Myntti oli minulle ennestään tuntematon ja pidin aika tavalla hänen töistään näyttelyssä. Collinia ei mainita esitteessä eikä muissa tiedoissa, silti hänen töitään oli esillä. Yhtä lailla kuin pidän tietynlaisesta sievistelystä ja herkistelystä kuvataiteessa, oli minusta ihanan selkeätä katsoa em. taiteilijoiden maalausten värien käyttöä, valon ja varjon asettelua ja havainnoivaa ajankuvausta. Ekspressionistit olivat aikansa kapinallisia ja saivat maalauksillaan aikaan ihmetystä ja närää, mutta milloin mikään uusi suuntaus on saapunut ilman vastustusta? Rohkeita miehiä ja naisia!

Ennen kapuamista Sallisen maailmaan olin kierrellyt pitkät tovit luolissa, joissa viihdyin viimeksikin mainiosti. Tuolloin esillä oli mm. Leonardo da Vincin keksintöjä, tällä kertaa pidin eniten videoesityksistä, mm. Pilvi Takalan ”The Real Snow White” oli hilpeä tarina todellisuuden ja tarun kohtaamisesta. Ehdoton suosikkini oli Cleaning Women-ryhmän Q4: The Last Quarter Year. Pitkällisestä etsimisestä huolimatta en löytänyt esitystä tai katkelmaa siitä mistään, täältä voi kyllä lukea hieman lisää yhden Retretin-kävijän kokemuksista. Tätä esitystä olisin voinut seurata vaikka kuinka kauan, se oli hypnoottisen ihana! Täällä lisää Luolavertausten taiteilijoista.

Viimeinen etappi oli hurmaava Rudolf Koivu. Ei ole ihme, että hän nousi suomalaisten suosikkikuvittajaksi – piirrokset ovat niin upeita, pieniä yksityiskohtia myöten. Lapsuudessa ja nuoruudessa satukirjat olivat lempilukemistani, pitäisi käydä läpi mitä satukirjoja hyllyistäni löytyykään.

Kierreltyäni tarpeeksi kävin vielä testaamassa kahvilan ja sitten takaisin auton rattiin.

Paluumatkan varrelle osui sopivasti Kerimäki ja sen kaunis keltainen puukirkko. Kerimäki vaikuttaa olevan suhteellisen suosittu turistikohde, sijaintinsa ja kirkkonsa takia. Istuin kirkossa pitkän tovin, rauhallinen hetki kirkonpenkillä teki hyvää.

Suomen kesässä oli leppoisaa ajella kohti miehen vanhempien kotia, välillä satoi ja välillä paistoi aurinko. Illalla päivän kruunasi kesän ensimmäinen mansikkakakku, nam!

Aurinkoiseen, kirkkaaseen päivään on ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen. Viikonlopun vuorokausirytmi kokee aina karvaan muutoksen maanantain vastaisena yönä, kun kello soittelee kuudelta…

Otin aikaisemmin kuvia, joita en saanut lisättyä blogiin. Kiitos siipan uurastuksen, nyt saan kirjoitettua ja julkaistua! Kuvasarja koskee työpäiväni alkua 🙂

Kuvan ottamisen hetkellä olivat aamut vielä pimeitä, nythän tilanne on onneksi toinen. Aamuni alkaa ripeästi, arkena nukun siihen asti että on pakko herätä enkä heräile rauhassa kuten vapaa-aamuna.

Näkyä, joka peilistä kohtaa, ei ole tarkoitettu herkimmille katsojille.

Ponnahdus sängystä, aamutoimet, kahvin keittäminen miehelle termospulloon ja aamuleivät pöydälle, eväsleivät jääkaappiin, vaatteet päälle ja omat eväät laukkuun mukaan. Bussille kipitellessäni vien usein roskat roskikseen ja tiputan postikuoret laatikkoon.

Pukuhuoneella sonnustaudun ammatin vaatimiin varusteisiin, lisään hät’hätää meikkiä etten pelästyttäisi asiakkaita ja vien eväät jääkaappiin. Aamun tärkein tehtävä työpaikalla on kahvinkeittimen lataaminen ja käynnistys, ellei sitä ole jo tehty. Hyvin harvoin juon kahvia tai syön aamupalaa kotona, mutta töihin saavuttuani on vatsakin herännyt sen verran että se muistuttelee olemassaolostaan.

Työpaikan uudessa kahvihuoneessa aamupalakin maistuu paremmalta 🙂 Pikapuuroon kiehuvaa vettä päälle, sekoitus ja loraus maitoa – nam! Kahvikin vaatii maitoa, ei voi muuten juoda.

Mikäli ensimmäinen homma on nukutuksen vaativa, on valmisteltavaa enemmän. Työvalmistelut tehdään toki ennen aamupalaa, eikä aina edes ehdi pupeltaa mitään ennen töiden alkua. Päästä löytyvän tarkistuslistan mukaan edetään 🙂

Kuvakulma on merkillinen, mutta esittää yhtä karmeutta – johto-ja letkuhässäkkää, jota yritetään  mahdollisuuksien mukaan järjestää niin ettei kukaan kompuroi tai käy seisoskelemaan niiden päälle. Ei ole aina mahdollista…

Loma on loppumaisillaan ja se harmittaa todella paljon. Olisin varsin hyvin voinut jatkaa oleskelua vielä hetken aikaa (no, totta puhuen: piiiiiiitkän aikaa) vaan ei, töihin on palattava. Epätoivosta kertoo se, että laitan muutaman viikon loton vetämään…lottoan siis korkeintaan kerran vuodessa joten ihmeen täytyy tapahtua että voitto tulee! Jos tuon neljä miljoonaakin voittaisin, voisin a) pitää vuoden verran vapaata (ei enempää, ettei moiseen onneen tottuisi) b) ostaa talon maalta c) auttaa äitiä miehineen jotta nämä pystyisivät ostamaan mieleisensä kodin.

Aavistelen, että syksystä voi tulla pitkä ja vaikea työrintamalla. Liian vähän väkeä ja pandemian vaara eivät hyvää lupaa. Hienoa, jos asiat järjestyvät mutta pahoin pelkään etteivät järjesty.

Deep-Sea News tarjoaa katsottavaksi huikeita valokuvia, joita pitää katsoakin hieman etäältä – tai sitten olen vain liian herkkä katsomaan isoja vesimassoja! Varastin ylläolevan kuvan tuolta linkin takaa, siellä ko. kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan muita hienoja otoksia.

• ikääntyvä Mansonin ”perhe” kaipaa vapauteen vankilassa vietettyjen vuosien jälkeen
• Edward Weston osasi ottaa kuvia