Almamaria

Archive for the ‘alku muutos’ Category

Lasketellessani loppukesästä hiekkamontun jyrkkää reunaa, välillä takamus maassa, mietin kuinka huonoksi kunto on mennyt. Tai eihän se mihinkään itsestään ”mene”, velttoilu ja huonot elämäntavat johtavat kunnon romahtamiseen.  Montussa olin, koska innostuin vapaaehtoistyöstä ja sitä myötä monesta muustakin asiasta. Olin miettinyt pitkään, mikä olisi se kanava jonka avulla voisin olla hyödyksi. Terveydenhoitoalalla toimiminen on toki omalla tavallaan hyödyllistä ja siinä saa auttaa ihmisiä, mutta se on kuitenkin palkkatyötä. Minusta on mukavaa auttaa ja omalta osaltani kenties helpottaa jonkun ihmisen elämää edes hetkeksi – vaikka olen helposti kyllästyvä ja ärtyisä, koen olevani kuitenkin pääsääntöisesti ihan kiltti ihminen. Pitkään oli ollut myös hieman tarpeeton olo. Vaikka autan avomiestä hänen työpaikallaan päivittäin, kuuluu sekin sellaisiin toimiin jotka katson olevan itsestäänselvyyksiä ihmissuhteessa.

Löysin siis paikkani ja kävin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kurssit. Olin ällistynyt siitä korkeasta tasosta, millä ihmisiä koulutetaan ja miten ammattitaitoisesti täysin vapaaehtoisesti hommia tekevät kouluttavat, opastavat ja ohjaavat uusia innokkaita etsijöitä. Innostuin perehtymään karttoihin ja viestintään, lukemaan lisää radioaalloista ja muista mystisistä asioista ja osallistumaan SPR:n kursseille. Erinäisiä kurssipäiviä on tulossa lisää keväällä, odotan niitä kiilto silmissä.

Surkean kunnon uuvuttamana ryhdyin liikkumaan ja erään blogikaverin innoittamana (kiitos, Jyrki!) ostin askelmittarin – siltä tieltä ei tunnu olevan paluuta…olen koukussa. Käveleminen tuntuu PALJON mielekkäämmältä, kun näkee konkreettisena lukemana saavutuksensa. Luvut eivät ole mitään huikeita, mutta kehitystä tapahtuu 🙂 Tympeä väsymys on poissa, nyt väsymys on raittiin ilman aiheuttamaa. Kovin minua kiehtoisi kokeilla niin muodikasta kahvakuulailua, mutta tällä hetkellä ei aika anna myöten. Voin tehdä töitä ja opiskella kannettavalla, samalla netissä pyörien ja silti hommat hoituvat. Kuulan kanssa treenaaminen vaatisi ainakin alkuun ohjausta. Ehkä keväällä? Ja kenties saan jonkun innoitettua mukaani kurssille!

Loma on loppumaisillaan ja se harmittaa todella paljon. Olisin varsin hyvin voinut jatkaa oleskelua vielä hetken aikaa (no, totta puhuen: piiiiiiitkän aikaa) vaan ei, töihin on palattava. Epätoivosta kertoo se, että laitan muutaman viikon loton vetämään…lottoan siis korkeintaan kerran vuodessa joten ihmeen täytyy tapahtua että voitto tulee! Jos tuon neljä miljoonaakin voittaisin, voisin a) pitää vuoden verran vapaata (ei enempää, ettei moiseen onneen tottuisi) b) ostaa talon maalta c) auttaa äitiä miehineen jotta nämä pystyisivät ostamaan mieleisensä kodin.

Aavistelen, että syksystä voi tulla pitkä ja vaikea työrintamalla. Liian vähän väkeä ja pandemian vaara eivät hyvää lupaa. Hienoa, jos asiat järjestyvät mutta pahoin pelkään etteivät järjesty.

Nyt otin askeleen pois alati temppuilevasta Vuodatuksesta ja ainakin kokeilen blogielämää Bloggerin puolella. Väännän ja vatkaan sivujen asetuksia, yrittäkää kestää haamupäivityksiä!