Almamaria

Posts Tagged ‘työ’

Aurinkoiseen, kirkkaaseen päivään on ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen. Viikonlopun vuorokausirytmi kokee aina karvaan muutoksen maanantain vastaisena yönä, kun kello soittelee kuudelta…

Otin aikaisemmin kuvia, joita en saanut lisättyä blogiin. Kiitos siipan uurastuksen, nyt saan kirjoitettua ja julkaistua! Kuvasarja koskee työpäiväni alkua 🙂

Kuvan ottamisen hetkellä olivat aamut vielä pimeitä, nythän tilanne on onneksi toinen. Aamuni alkaa ripeästi, arkena nukun siihen asti että on pakko herätä enkä heräile rauhassa kuten vapaa-aamuna.

Näkyä, joka peilistä kohtaa, ei ole tarkoitettu herkimmille katsojille.

Ponnahdus sängystä, aamutoimet, kahvin keittäminen miehelle termospulloon ja aamuleivät pöydälle, eväsleivät jääkaappiin, vaatteet päälle ja omat eväät laukkuun mukaan. Bussille kipitellessäni vien usein roskat roskikseen ja tiputan postikuoret laatikkoon.

Pukuhuoneella sonnustaudun ammatin vaatimiin varusteisiin, lisään hät’hätää meikkiä etten pelästyttäisi asiakkaita ja vien eväät jääkaappiin. Aamun tärkein tehtävä työpaikalla on kahvinkeittimen lataaminen ja käynnistys, ellei sitä ole jo tehty. Hyvin harvoin juon kahvia tai syön aamupalaa kotona, mutta töihin saavuttuani on vatsakin herännyt sen verran että se muistuttelee olemassaolostaan.

Työpaikan uudessa kahvihuoneessa aamupalakin maistuu paremmalta 🙂 Pikapuuroon kiehuvaa vettä päälle, sekoitus ja loraus maitoa – nam! Kahvikin vaatii maitoa, ei voi muuten juoda.

Mikäli ensimmäinen homma on nukutuksen vaativa, on valmisteltavaa enemmän. Työvalmistelut tehdään toki ennen aamupalaa, eikä aina edes ehdi pupeltaa mitään ennen töiden alkua. Päästä löytyvän tarkistuslistan mukaan edetään 🙂

Kuvakulma on merkillinen, mutta esittää yhtä karmeutta – johto-ja letkuhässäkkää, jota yritetään  mahdollisuuksien mukaan järjestää niin ettei kukaan kompuroi tai käy seisoskelemaan niiden päälle. Ei ole aina mahdollista…

Loma on loppumaisillaan ja se harmittaa todella paljon. Olisin varsin hyvin voinut jatkaa oleskelua vielä hetken aikaa (no, totta puhuen: piiiiiiitkän aikaa) vaan ei, töihin on palattava. Epätoivosta kertoo se, että laitan muutaman viikon loton vetämään…lottoan siis korkeintaan kerran vuodessa joten ihmeen täytyy tapahtua että voitto tulee! Jos tuon neljä miljoonaakin voittaisin, voisin a) pitää vuoden verran vapaata (ei enempää, ettei moiseen onneen tottuisi) b) ostaa talon maalta c) auttaa äitiä miehineen jotta nämä pystyisivät ostamaan mieleisensä kodin.

Aavistelen, että syksystä voi tulla pitkä ja vaikea työrintamalla. Liian vähän väkeä ja pandemian vaara eivät hyvää lupaa. Hienoa, jos asiat järjestyvät mutta pahoin pelkään etteivät järjesty.