PostHeaderIcon Pöh!

Loma on loppumaisillaan ja se harmittaa todella paljon. Olisin varsin hyvin voinut jatkaa oleskelua vielä hetken aikaa (no, totta puhuen: piiiiiiitkän aikaa) vaan ei, töihin on palattava. Epätoivosta kertoo se, että laitan muutaman viikon loton vetämään…lottoan siis korkeintaan kerran vuodessa joten ihmeen täytyy tapahtua että voitto tulee! Jos tuon neljä miljoonaakin voittaisin, voisin a) pitää vuoden verran vapaata (ei enempää, ettei moiseen onneen tottuisi) b) ostaa talon maalta c) auttaa äitiä miehineen jotta nämä pystyisivät ostamaan mieleisensä kodin.

Aavistelen, että syksystä voi tulla pitkä ja vaikea työrintamalla. Liian vähän väkeä ja pandemian vaara eivät hyvää lupaa. Hienoa, jos asiat järjestyvät mutta pahoin pelkään etteivät järjesty.

perunankukka

4 Responses to “Pöh!”

  • Elegia says:

    Minä kyllä unohtaisin työelämän kokonaan, jos lottopotti tulisi. Siis perinteisessä mielessä unohtaisin, pistäisin omat bisnekset pystyyn ja tekisin omaan tahtiini. 🙂

  • admin says:

    Elegia, se olisi hienoa! Työt tulisivat varmasti tehtyä, mutta tekemisen vapaus olisi jotain älyttömän ihanaa! Minusta olisi tärkeätä olla myös ruoan suhteen edes jossain määrin omavarainen – en ole mitään lihataloutta suunnittelemassa, mutta kasvisten ja marjojen saaminen omasta maasta on unelmani.

  • korpun says:

    Noh, tuohon mahdolliseen liikaan työhön voinee lähestyä siltä kannalta että se on positiivinen ongelma näinä työttömyyden aikoina.

    Mulle kelpais myös lottovoitto, mielummin semmoinen isompi. Saamani 1€ voitto ei ihan laita elämää uusiksi. Työnteko lottovoiton jälkeen – hmm, jotain sitä varmaan tekis mutta tuskin 7-16 päiviä sorvin äärellä.

  • admin says:

    Korpun, aivan totta että olen iloinen siitä että töitä on. Olen ollut työttömänä muistaakseni alle viikon elämäni aikana ja sekin oli jo ahdistavaa, surkeata ajatella pitkäaikaistyöttömiä. Lähinnä mietin sitä, että töiden paljous vaikuttaa niin paljon niihin jotka ovat meistä työntekijöistä riippuvaisia. Asiat viivästyvät ja hankaloituvat, sellainen on ikävää. Tosin myös se, että tekemättömät työt eivät minnekään häviä ja vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja aiheuttaa kevyttä stressiä. Koskaan ei ole hyvin 🙂

Leave a Reply