PostHeaderIcon Hui ja kauhistus

Deep-Sea News tarjoaa katsottavaksi huikeita valokuvia, joita pitää katsoakin hieman etäältä – tai sitten olen vain liian herkkä katsomaan isoja vesimassoja! Varastin ylläolevan kuvan tuolta linkin takaa, siellä ko. kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan muita hienoja otoksia.

PostHeaderIcon Kevät toi, kevät toi räntäsateen

Aika palata Bloggeriin! Ulkona sataa jotain tunnistamatonta hyhmää, päivällä paistoi aurinko ja yöksi on lupailtu miinusasteita – on siis kevät. Vapaapäivä hurahti äkkiä ohitse, nukuin jopa pienet päiväunet joilta en olisi millään malttanut herätä. Uni on suloista yhdenkin katkonaisen yön jälkeen.
Elämä on mukavaa, tyyntä ja myrskyä ilman mitään suurempia suunnanmuutoksia.
Maailmalla tänään:

PostHeaderIcon Valokuvatorstai

PostHeaderIcon Kroooh

Olin eilen niin väsynyt, että nukahdin ensin istualleni sohvalle ja siirryin sieltä vaivalloiset askeleet sänkyyn. Vetäisin kolmen tunnin unoset, kävimme koiran kanssa ulkona ja kipitin kiireesti takaisin peiton alle. Edelleen on hieman väsähtänyt olo, mutta muuten on levänneempi olo kuin aikoihin. Pienet päiväunet täytynee tosin ottaa, että jaksaa katsoa netin kautta (jee! tosin suhtaudun epäilyksellä näkyvyyteen) pukuja ja kampauksia.

Tein kaksi ilahduttavaa löytöä: ”The Nightmare Before Christmas” ja ”Olipa kerran elämä”! Edellistä olen paraikaa katsomassa, hykerryttävää ja riemukasta katsottavaa kerta toisensa jälkeen 🙂

Mukavaa itsenäisyyspäivää, ihmiset!

edit: Jo on aikakin!

PostHeaderIcon Kolera

Zimbabwen hallitus pyytää kansainvälistä hätäapua koleran voittamiseksi. Ihmisiä kuolee sankoin joukoin, jätevesi virtaa pitkin katuja, hoitoa ja lääkitystä ei ole ja Hararen kahden pääsairaalan lisäksi myös pienempiä klinikoita on suljettu. Maan vieminen kaaokseen ei ole tapahtunut hetkessä, artikkelissa haastateltu ”Esther” kertoo, mutta koleraepidemian myötä Zimbabwen järkyttävä todellisuus saa enemmän julkisuutta.

PostHeaderIcon Alaspäin mennään ja vauhdilla

Maapallo asukkaineen ei voi hyvin, viestejä luonnon ja ihmisten pahoinvoinnista on mahdotonta välttää. Miten elää sovussa ja siivosti niin että tulevat sukupolvet eivät synny kaaoksen keskelle?

Mielessä pyöriviä asioita:

  • CNN.com uutisoi bioterrorismin kasvavasta uhasta, miljoonia ihmisiä tartuttava virus on paljon todennäköisempi uhka kuin ydinpommi
  • Kongon kriisi syvenee
  • Zimbabwe romahtaa, elinajanodote on laskenut 60 ikävuodesta 37 ikävuoteen
  • Foreign Policy tarkastelee WHO:n raporttia ”Global Burden of Disease”

PostHeaderIcon Adventus Domini

Ensimmäinen adventti alkoi räntäsateella, sisälsi mukavan retken ystävän kanssa ja päättyi murean palapaistin mussuttamiseen. Olen saanut tehtyä vähän rästihommia ja luettua lehtiä, jotka ovat kasaantuneet vinoksi pinoksi olohuoneen pöydälle.

Kuuntelin Radio Dein messuohjelmaa illalla, pari puhujaa kosketti minua syvästi rukouksillaan. Yksi puhui terävästä kielestään ja toinen vihan tunteestaan ja itsesyytöksistään. Ihmisten rehellinen itsensä ruotiminen liikuttaa minua; tässä minä olen, vajavaisena ja paljaana. Olen pohtinut paljon synnintuntoa, koin ongelmalliseksi sen että vaikka tiedän ja tunnustan tehneeni syntiä (ja tiedän tulevani vielä tekemään vaikka kuinka paljon) en ollut sananmukaisesti synnintuskissa. Eräänä päivänä havaitsin, mitä syntisyydellä todella tarkoitettiin ja siitä alkoi ajatustyö sen tiimoilta.

Olen viime aikoina tuntenut johdatusta monessa asiassa. Se huvittaa ja ihmetyttääkin minua, tunnen olevani Isän kädessä kaiken tämän ahdistusta herättäneen ajan keskellä. Se on lohdullista ja turvallista.

PostHeaderIcon En tykkää kylmästä

Lumen tulo on helpottanut edes vähän pimeän ajan mukanaan tuomaa väsymystä. Silti minulla on suuri kaipuu laiskojen, lämpimien kesäpäivien perään. Ajellessani maaseudulla muistan, miltä samat maisemat näyttävät kun aurinko paistaa ja leppeä tuuli käy viljapeltojen yllä. En suhtautunut marrashyhmään aikaisemmin näin, nämä tuntemukset ovat viime vuosien tuotosta.

PostHeaderIcon Voi ihmistä, voi lasta

Olen seurannut surullista ja uskomatonta tragediaa: 8-vuotias poika ampui isänsä ja tämän alivuokralaisen haulikolla. Tarinassa on merkillisiä käänteitä: poika haki naapurista apua sanoen että jotain on tapahtunut hänen kotonaan. Tapauksen selvittelyssä kävi lopulta ilmi, että poika oli siis itse surmannut ensin isänsä ja sitten tämän työkaverin joka asui alivuokralaisena talossa. Pojan äiti asuu muualla, vanhemmat ovat eronneet jo jokunen vuosi sitten. Pojalla ei ole ollut mitään käytöshäiriöitä aikaisemmin eikä mitään hyväksikäyttöön viittaavaakaan ei ole tullut esiin tutkimuksissa. Poikaa oli kuulusteltu ja kysytty mm. miksi tämä oli surmannut miehet eikä tämä ollut osannut selittää. Tämä ei ollut tyytynyt yhteen tai kahteen laukaukseen vaan oli välillä ladannut aseen uudestaan ja ampunut lisää. Alivuokralaisen naisystävä on ollut tärkeä todistaja, sillä he olivat puhuneet puhelimessa kun nainen oli kuullut pojan kutsuvan miestä tulemaan sisälle taloon. Puhelu oli lopetettu ja mies oli surmattu talon portaille.

Mietin, miten ihmeessä lapsi voi laukaista aseen ja nähtyään mitä se tekee toiselle ihmiselle, kykenee hän vielä uudelleen lataamaan ja ampumaan lisää? No, koko tarina on niin käsittämätön että tämä ihmetyksen aihe on kovin pieni kokonaisuuteen verrattuna.

PostHeaderIcon When the bullett hits the bone

Muistin, että biisi on hyvä mutta sitä en muistanut että video irroittaa kirvakkaa hihitystä 🙂

Golden Earring on elossa ja juhli tänä vuonna 47. elinvuottaan, onneksi olkoon!