Archive for the ‘joulukuu usko’ Category

PostHeaderIcon Talven hyytävä kauneus

Hoh, niin vain on taas jäänyt blogiparka osattomaksi huomiostani! Viimeisin hengentuote on lokakuulta, marraskuu nyt olikin niin loskaista ja pimeätä aikaa ettei sellaisesta pahemmin viitsi kirjoitella. Vaan joulukuu ja sen tohinalla tullut lumi! Tykkään ihan älyttömästi, kun on lunta ja pakkasta! Kammoan ajatusta nykyään rellestävästä tylsästä plussatalvesta, jolloin lunta riittää kastelemaan varpaat mutta ei juuri muuhun. Ihanaa, kun on raikasta ja virkeätä!

Joulu ja vuodenvaihde menivät mukavasti, katselin elokuvia ja luin kirjoja sekä kuuntelimme yhdessä Täällä Pohjantähden alla-kuunnelman. 21 osan kuuntelu kesti muutaman päivän ja jäi mieleen, kuunnelma oli hyvin toteutettu ja sisältöhän on todella hieno. Leppäsen Preeti ja räätäli Halme tekivät minuun suurimman vaikutuksen, Preeti vilpittömyydellään ja Halme innollaan parantaa maailmaa. Näyttelijöiden valinta oli osunut erittäin hienosti kohdalleen, olen edelleen kunnioitusta täynnä tuota urakkaa kohtaan.

Torey Hayden, Seppo Jokinen, Marko Kilpi, Robertson Davies – siinä muutama kirjallinen seuralaiseni lomapäivinä. Uusi tuttavuus näistä oli Kilpi, jolta luin hänen esikoisdekkarinsa Jäätyneitä ruusuja. Ihan tutustumisen arvoinen mies, jos dekkareista muuten tykkää.

DVD-valikoimassani on luvattoman paljon leffoja, jotka olen ostanut muutamalla eurolla odottamaan sopivaa hetkeä. Nyt niitä hetkiä tuli (kaikki näistä eivät suinkaan ole halpaakin halvempia): Frozen River, Wrestler, American History X (tämän olen nähnyt aiemminkin kai pariin kolmeen otteeseen, vaikuttava edelleen), Jali ja Suklaatehdas (pettymys), Badding (katsoin 15 minuuttia ja luovutin) jne. Lisäksi toljotin Murhasta tuli totta-sarjan ensimmäistä tuotantokautta, Housen vastaavan ja nyt on menossa sen kakkoskausi.

Loma oli siis kertakaikkisen hyvä, ulkoilua tuli suoritettua enemmän kuin tavallisesti ja sikakin tuli tuhottua. Suklaa ynnä muut karkit ovat nyt unholassa määräämättömän ajan, johan tässä tuli niitäkin syötyä ihan tarpeeksi.

Hyvää alkanutta vuotta ja reippaita, paleltamattomia lenkkejä!

PostHeaderIcon Adventus Domini

Ensimmäinen adventti alkoi räntäsateella, sisälsi mukavan retken ystävän kanssa ja päättyi murean palapaistin mussuttamiseen. Olen saanut tehtyä vähän rästihommia ja luettua lehtiä, jotka ovat kasaantuneet vinoksi pinoksi olohuoneen pöydälle.

Kuuntelin Radio Dein messuohjelmaa illalla, pari puhujaa kosketti minua syvästi rukouksillaan. Yksi puhui terävästä kielestään ja toinen vihan tunteestaan ja itsesyytöksistään. Ihmisten rehellinen itsensä ruotiminen liikuttaa minua; tässä minä olen, vajavaisena ja paljaana. Olen pohtinut paljon synnintuntoa, koin ongelmalliseksi sen että vaikka tiedän ja tunnustan tehneeni syntiä (ja tiedän tulevani vielä tekemään vaikka kuinka paljon) en ollut sananmukaisesti synnintuskissa. Eräänä päivänä havaitsin, mitä syntisyydellä todella tarkoitettiin ja siitä alkoi ajatustyö sen tiimoilta.

Olen viime aikoina tuntenut johdatusta monessa asiassa. Se huvittaa ja ihmetyttääkin minua, tunnen olevani Isän kädessä kaiken tämän ahdistusta herättäneen ajan keskellä. Se on lohdullista ja turvallista.