Almamaria

Toukokuisena tiistaina minua kutsui Helsinki puhtaasti kulttuuririentojen merkeissä. Ajatuksena oli, että ennättäisin käydä peräti kolmessa näyttelyssä mutta jätin yhden tuonnemmaksi. Ensimmäinen kohteeni oli – yllättäin – Ateneumin Tove Jansson-näyttely. Kuten monet muutkin, olen lukenut kaikki käsiini saamat muumikirjat moneen kertaan. Tutustuessani Janssonin kirjoihin löysin ilokseni myös muita teoksia, mm. Kuvanveistäjän tytär ja Kesäkirja. Jansson kirjoitti sujuvasti ja kiehtovasti, näyttelyn myötä heräsi into lukea nimenomaan nuo muut kuin muumikirjat uudelleen. Arkipäivä tai ei, näyttelyssä riitti väkeä mutta kulkemaan mahtui. Jätin suosiolla muumit väliin ja keskityin muuhun tarkasteluun Janssonin elämässä. Erityisesti valokuvat tuottivat suurta iloa, niistä muodostui mielikuva onnellisesta Tove Janssonista tekemässä arkisia askareita hänelle tärkeiden ihmisten kanssa. Hänen jäämistöään oli säilynyt hämmästyttävän paljon, lapsuuden piirroksia myöten. Pidin kovasti!

Ostin Ateneumin lipunmyynnistä kaksoislipun, josta toinen jäi myöhemmin käytettäväksi. Bulevardin ”Naisten matkassa” kestää 10.8.2014 saakka, mainio syy käydä fiilistelemässä Helsingissä uudelleen.

Toinen päivän näyttelyistä oli Helsingin Taidemuseossa 13.7. asti oleva ”Yksin”. Näyttely oli mieleenpainuva, hyvin surullinen tosin. Heini Partasen ääniteos vangitsi minut pitkäksi toviksi kuuntelemaan ihmisten tarinoita yksinäisyydestä, miten päivät kuluvat kun ei todella ole ketään kenen kanssa puhua. Tarinat olivat koskettavia, ilman suuria tunteita puhuttuja pätkiä yksinäisten ihmisten arjesta. Suosittelen käymään ajan kanssa. Aiheeseen liittyen: luin pari päivää sitten yhden vapaaehtoistyöntekijän haastattelun, jossa hän kertoi miten hän työskentelee ruoka-avussa ja käy viemässä ihmisille kotiinkin ruoka-avustuskasseja. ”Yksin” jäi pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.

Näyttelyiden jälkeen oli aika suunnata kohti Sipoota ja villivihanneskävelyä. Sadetta uhmaten oli lähes parikymmentä ihmistä saapunut paikalle ja kumisaappaat lonksuen painalsimme lähipientareita tutkimaan. Kivaa oli!

(kuva saaliista myöhemmältä ajankohdalta)

One Response to “Tovea, yksinäisyyttä ja villejä vihanneksia”