Almamaria

Aurinko. Se paistaa ja paistaa, kuumottaa ja polttaa – ei, en ole helteen ystävä. Kävin eilen muutaman tunnin vierailulla Vanhan kirjallisuuden päivillä ja vettä sekä vissyä kului monta litraa. Aloitin jo perinteeksi käyneellä tyylillä koulun pihalla olleesta teltasta, jossa ilma ei vaihtunut juuri lainkaan. Teltan pari kangasovea oli auki, mutta sisällä kiehui kuumuus. Koulun sisällä oli tuulettimia useammassa paikassa ja niitä olisi voinut olla teltassakin, lämpötila oli sanoinkuvaamaton.

Tällä pohjustuksella petaan sitä, että lämpö oli syy mopon karkaamiseen. Löysin kauno- ja tietokirjallisuutta niin paljon, että peittoan todennäköisesti tämän kertaisilla ostoksillani edellisten kertojen yhteismäärän…ostokset nököttävät edelleen kasseissa, en ole vielä tohtinut enkä varsinkaan jaksanut käydä löytöjäni läpi…

Havaitsin tällä kertaa myös sen, että on parempi mennä paikalle vasta joskus puolenpäivän jälkeen. Kuvittelin aikaisemmin, että aikainen lintu saa suhteellisen rauhassa käyskennellä paikalla mutta asia on päinvastoin. Jaoin nimittäin reissuni niin, että kierrettyäni teltan ja juotuani kahvit siellä siirryin koulun tiloihin. Siellä kiertelin jonkin aikaa, kunnes kuumuus todella teki tehtävänsä ja oli pakko poistua. Sisätilat, 30 astetta ja ihmismassa ovat väsyttävä yhdistelmä.  Lähdin kiertelemään maaseutua, kuvasin ja ihailin kotimaan kauneutta.

Palasin koululle taas iltapäivällä ja suuntasin suoraan koulun yläkertaan. Väki oli vähentynyt ja nyt mahtui hyvin katsastamaan rakkaan SKS:n tarjonnan sekä muut mielenkiintoiset tietokirjakohteet. Mukaan tarttui Rosebudilta mm. Lemmyn muistelmat, pokkarina toki. Loput kirjat listaan seuraavassa kirjoituksessa, kunhan tohdin tarttua löytöihin tutkivalla mielellä 🙂

2 Responses to “Hikeä ja ilonkyyneleitä”