Almamaria

Kaikki alkoi ajatuksesta: Mitä minä oikeasti tarvitsen? Hyvin vähän. On perustarpeet, joiden täyttyminen on jo luksusta. Suuri osa maailman ihmisistä voi vain unelmoida kodista, säännöllisestä ravinnosta, terveydestä, puhtaudesta jne. Kaikki näiden perustarpeiden päälle on mielihyvän tuottamista, ei muuta. Pyörittelin ajatuksia päässäni, mietin miten luopua ja mistä. En tarvitse kosmetiikkaa, mutta silti käytän sitä. Voin kuitenkin edes tarkistaa sen, etteivät ripsivärini ja voiteideni valmistajat käytä eläinkokeita missään valmistuksen vaiheissa. Olin lipsunut tässä periaatteessani ja ryhtynyt käyttämään meikkiä, jonka valmistaja ei ole suostunut luopumaan eläinkokeista tai ei ainakaan vastaa eläinsuojeluyhdistysten tiedusteluihin asiasta.

Meikeistä päädyin miettimään kampaajalla käyntejäni. Teini-iässä värjäsin itse hiuksiani hennalla, kunnes siirryin kampaajalla tapahtuviin värjäyksiin. Laskeskelin, että olen värjäyttänyt hiukseni synteettisillä aineilla reilusti yli parikymmentä vuotta ja päätin sen olevan tarpeeksi. Kampaajahan on aina vakuutellut, että nykyään väriaineet ovat hyvin ihoystävällisiä ja kemikaalien määrä on vähentynyt. Mutta silti – päähäni tujautettiin värjääviä aineita noin 8-9 viikon välein, en halunnut enää. Jostain muistiini oli piirtynyt, että Tampereellakin on ainakin pari ekokampaajaa ja otin toiseen heistä yhteyttä. Varasin ajan hiusten leikkaukseen ja kasviväreillä tapahtuvaan värjäykseen enkä enää muuta kaipaa. Kokemus oli miellyttävä ja kampaaja mukava, kampaamossa oli ihanan rauhallista ja taustalla soi hiljaa rentouttava musiikki. Kontrasti edellisen kampaamon kanssa oli suuri, edellinen kampaajani oli toki asiansa osaava mutta jokin alkoi häiritä siellä. Pidin paljon, paljon enemmän ekokampaamosta. Maanläheiset värit ja höyryävän lämmin yrttihauduke saivat minut autuaaseen tilaan. Kampaajan luona oli myynnissä Henriette Kressen kirja ”Käytännön lääkekasvit” ja yksi kappale oli varattu selailtavaksi, sitä lueskelinkin tunnin verran värien vaikuttaessa. Ostin kirjan ja sain lisää pontta jo pitkään kypsyneelle ajatukselle hankkia lisätietoa yrteistä ja villivihanneksista. Kress kirjoittaa hauskasti ja persoonallisella tyylillä, on ilo lukea hänen tekstiään ja kävinkin parin viikon kuluttua ostamassa ”Käytännön lääkekasvit 2” kirjan. Tutkin, missä päin Suomea on hänen pitämiään kursseja/luentoja ja löysinkin yhden aikatauluihini sopivan viikonloppukurssin. Nyt pitää vain odotella, myös sitä että kurssi täyttyy ja näinollen toteutuu.

Joulukuussa kävin toisen kerran ekokampaajalla, tällä kertaa vain leikkauksessa. Tässä välissä olin pohdiskellut, onko lisäravinteilla ja  vitamiineilla todella niin hyvä vaikutus terveyteen kuin annetaan ymmärtää. Olen lueskellut eri aineista ja niitähän riittää…B-vitamiinit, C-ja D-vitamiinit, seleeni, sinkki, magnesium – ei muuta aamiaista tarvikaan, kun jo vatsa täyttyisi kaikista kapseleista ja tableteista! Päädyin kokeilemaan muutamaa vitamiinivalmistetta, saa nähdä kuinka virkeä olo kevätauringon alkaessa sädehtiä taivaalla. Toki moni on sitä mieltä, että monipuolinen ruokavalio takaa kaikkien tarpeellisten aineiden saannin eikä lisävalmisteita tarvita. Epäilen, kuinka terveellisesti sitä saisikaan syödä jotta ihan kaiken saisi vain ravinnostaan.

Viimeisimpänä tutkimisen kohteena on ollut paleoruokavalio. Tätä ennen olen tehnyt muutamia muutoksia tähän astiseen ruokavaliooni ts. jättänyt sokerin käytön minimiin, hiilihydraattien määrä on vähentynyt ja kasvisten käyttö lisääntynyt. Olo on kieltämättä virkeämpi, vaikka tämä vuodenaika tekee muuten olosta väsyneemmän ja nuutuneemman.