Almamaria

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kello 09.00 polkaisin uskollisen maantierakettini käyntiin ja suuntasin kohti Vammalaa. Juu juu, Sastamala ei kuulosta yhtään niin kivalta kuin Vammala, en halua käyttää Sastamalaa ellei ole PAKKO. Sää vaikutti mukavan pilviseltä, ei niin hikisen ahdistavalta kuin se yleensä on kirjallisuuspäivillä ollut. Vaan ans’  olla, sieltä se tulipallo alkoi paahtaa ja kuumuus grillasi hien pintaan perinteiseen tyyliin.

Päivä alkoi teltassa kiertelyllä, kahvikupposella ja kahdella kirjaostoksella. A.E.Järvisen ”Särkyvää kirkkautta” vetosi minuun monella tasolla. Ihastuksekseni löysin lisäksi absurdin satiirikokoelman, josta olen lukenut erinäisistä lähteistä mutta kirja on tähän asti jäänyt löytämättä: Slawomir Mrozekin ”Elefantti”. Ote takakannesta: ”Kevään humalluttamat virkamiehet kohoavat ilmaan kotkansiivin ja leijailevat taivaalla sakeina parvina; kanarialintuihin kyllästynyt tuomarinrouva pitää häkissä ilmielävää edistysmielistä; viisas leijona kieltäytyy syömästä kristittyjä; kirjailijakunta järjestäytyy sotilaallisesti, pukeutuu univormuihin ja on kompastua leppäkerttuun.” Vaikuttaa hurmaavalta mahdollisuudelta pölläyttää mieli lentoon!

Teltan koluttuani ja kieltäydyttyäni suorastaan stoalaisesti runsaista houkutuksista astelin Sylvään koulun puolelle. Sivupolkuna mainittakoon, että ko. koulussa vaikuttaa olevan harvinaisen selväjärkinen rehtori joka edes yrittää osallistua varttuvien nuorten kasvatukseen. Hän jakaa mielipiteitä ja on onnistunut hämmentämään pieniä piirejä puuttumalla mm. koululaisten tupakointiin. Erinomaista!

Ja sivupolulta takaisin kouluun. Pettymys oli suuri, kun SKS:n ”sika säkissä”-pussi oli poistunut! Viime vuonna säkin sisältö oli laimea ja kehno, muina vuosina on siellä ollut aina enemmän tai vähemmän helmiä. Buhuu, sika takaisin säkkiin! SKS:n pisteestä löysin loput ostokseni (paitsi ostin yhden pokkaridekkarin Rosebudilta, mutta sitä ei lasketa): Kirsi Salosen ”Synti ja sovitus, rikos ja rangaistus – suomalaisten rikkomuksista keskiajalla” sekä Kaarina Kosken ”Kuoleman voimat – kirkonväki suomalaisessa uskomusperinteessä”. Odotan kovasti hetkeä, jolloin voin ajan kanssa tarttua näihin teoksiin.

Ostamatta jäivät se perinteinen Robertson Daviesin ”Mikä verissä on” (ei löydy, ei) sekä Jalna-sarjan kirjoja muutama kappale (niitä ei näyttänyt olevan kenelläkään mukana). Ryhdyn pörräämään antikka.netissä, sieltä olen tehnyt onnistuneita ostoksia.

Ei ollut puhettakaan siitä, että olisin tunkenut itseni muiden hikoilijoiden kanssa millekään yleisöluennolle vaikka aiheet olivat herkullisia. Istahdin ilmastoituun autoon ja lähdin kurvailemaan maalaisteitä pitkin naivistinäyttelyyn. Olin tuudittautunut onnelliseen, viileään olotilaan automatkan aikana ja oven avaaminen ulkoilmaan lasimuseon pihamaalla oli järkytys. Huumaava sauna odotti ja toivoin, että olisin voinut heittää vaatteet pois. Olisinkohan ollut edes pikku-uutisen arvoinen maailmassa, jossa tapahtuu joka sekunti jotain mielenkiintoista?

Naivistinäyttely ei hetkauttanut minua puoleen eikä toiseen. Taiteilijat olivat pitkälti samoja kuin edellisvuosina, aiheet samoja ja olo vähän hämmentynyt – missä oli hätkähdyttävä naivismi? Kyseenalaistava ja anarkistinen? Tuli väistämättä mieleeni, että on löydetty varma rahasampo ja yleisö tykkää pikkusievistä ja hauskoista teoksista joten mitäpä sellaista formaattia muuttamaan. Ymmärrän kyllä, että on lohdullista ja turvallista hakeutua paikkaan jossa ei mikään muutu. Itse taidan jättää naivistit tauolle ja palata asiaan joskus tulevaisuudessa. Ehkä.

Päivä oli tyytyväisyyttä täynnä, luonto hehkui kauneimmillaan ja loma kurkisteli nurkan takana. Tänä kesänä on tarkoituksena käydä vielä muutamassa mielenkiintoa herättäneessä paikassa, niistä kenties raportointia tuonnempana.

4 Responses to “Etkö kuule arkaa virttä ensi sirkan?”