On siellä toivo totta, turhaa pelko
26 kesäkuun, 2011 | 
Author: Kesäkuisena perjantaina olin vapaalla ja vietin aikaa metsässä koiran kanssa. Kävelimme poluilla, metsä tuoksui ja mietin jo tulevaa sieniaikaa – onhan siihen vielä tovi. Soitin metsästä enolleni, kerroin kuinka metsätähdet kukkivat. Hän kysyi, miltä mustikkatilanne näyttää ja arvelin tulevan hyvän sadon jos ei mitään takapakkia tule.
Se jäi viimeiseksi kerraksi, kun juttelin hänen kanssaan. Metsä, jossa soittohetkellä olin, on hyvä sienipaikka johon teen retken vielä monta kertaa tänäkin vuonna. Sopii paikaksi, jossa muistella menneitä ja tästä elämästä poistuneita.
Posted in Aiheeton
Kaikesta huolimatta kaunista ja lohdullista.
Metsätähdet ja mustikat – hänellekin taisi olla luonto rakas.
Osanottoni.
Piti oikein googlata, kenen runosta otsikkosi on peräisin.
Saima Harmajahan sieltä löytyi.
”On siellä toivo totta, turhaa pelko”
Enollesi ja miksei meille kaikille hyvin lohduttavat sanat.
Kaikki enosi ovat kunnostautuneet marjanpoiminnassa, he keräsivät aikoinaan satoja kiloja pääasiassa puolukoita. Mutta myöskin mustikoita.
Mk, kiitos. Taitaa maaseudun asujille olla luonnollista seurata vuoden kulkua ja luonnon tapahtumia, kaupungissa loitontuu helpommin luonnosta ja vuodenaikojen vaihteluita ei huomaa juuri kuin puiden lehdistä ja lehdettömyydestä 🙂
Rosina, Harmaja sai aikaan kohtuullisen synkkiä runoja mutta tuo virke on lohdullinen ja totta. En ole tullut enoihini marjanpoiminnan saralla, hyvä kun meille saan jonkun verran poimittua!