Almamaria

Jo tässä on taukoiltukin, viimeisin päivitys on kesähelteillä väkerretty ja nyt paukkuu ulkona pakkanen.

Olen sairauslomalla ärhäkän poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdustaudin takia. Nyt alkaa aavistuksen verran helpottaa, mutta vointi ei suoranaisesti tue mitään makaamista ja netissä hörheltämistä enempää. Jopa mies, joka ei ole yhteisten vuosiemme aikana ollut kertaakaan sairaana, joutui petiin tutisemaan nousevan kuumeen kourissa ja on aivastellut siitä lähtien. Koira on onneksi ollut terveenä ja minä olen vuorostani ulkoiluttanut sitä pakolliset lenkit. Mies hoiti lenkittämisen, kun minä en kyennyt muuta kuin makaamaan ja niistämään sekä yskimään yskimästä päästyäni. Tauti on kova, se on myönnettävä.

Mitä on tapahtunut kesän jälkeen? Kävin vähemmän kulttuuririennoissa kuin oli tarkoitus ja syy on yksinkertaisesti se, että inhosin sydämeni pohjasta kolmeakymmentä hipovaa hellettä. Minulle riittäisi auringonpaisteinen 15 astetta kesällä ja saman verran miinusta talvella (ja aurinko siihen lisäksi, kiitos). Vanhan kirjallisuuden päivillä toki kävin ja siellä on tarkoitus käydä tänäkin kesänä, aihehan on tänä vuonna varsin avara ja varmaankin monelle mieleen. Sillä kirjallisuuden saralla riittää lajityyppiä moneen menoon, itselleni on käynyt rakkaimmaksi englantilainen hienovarainen dekkarismi a la Agatha Christie, Ruth Rendell jne.

Töihin piti palata kesäloman jälkeen, ei tullut mitään Ameriikan-perintöä tai Lotto-voittoa (vaikea tietysti tulla, kun ei juuri koskaan lottoakaan). Syksyn myötä aloitin opiskelut avoimen yliopiston puolella ja jouduin toteamaan laiskuuteni sekä käsityskykyni rajallisuuden. Asia on varsin innostava, mutta tentit ahdistavat. Haluaisin, että tieto siirtyisi tenttikirjasta aivoihini esim. USB-piuhan kautta. Toistaiseksi tällaista mahdollisuutta ei ole minulle suotu joten lukeminen ja luetun ymmärtäminen sekä muistaminen jatkavat ahdistamistani. Myönnän, että haaveilen salaa mielessäni yliopisto-opiskelusta ja sitä kautta saatavasta statuksesta 🙂

Haaveilun asteella on muutama muukin asia, joiden eteen täytynee tässä hissun kissun jotain tehdäkin (ei äiti, en suunnittele raskautta). Pienemmistä suunnitelmista koostan erillisen päivityksen koskien erinäisiä rientoja joihin haluaisin osallistua – mikäli karmea helle ei estä minua. Muistona kesästä kuitenkin kuva, joka tuo elävästi mieleen metsäretket pikku koiran kanssa.

4 Responses to “Tilulii!”