Almamaria

Archive for the ‘viikonloppu luonto maailma’ Category

Voi ihmisen eloa, pientä piiperrystä päivästä toiseen. Mitään suurempaa ei ole elämässä tapahtunut, ehkä pitäisi tapahtua niin saisi enemmän virtaa. Virran hakemista on kenties ollut sekin, että napsin vitamiineja jo vissiin neljättä viikkoa. C-vitamiinia poretablettina liukenemaan lasilliseen vettä ja sitten kurkkuun B-vitamiinitabletti, kalanmaksaöljykapseli ja kalkkitabletti. Viimeisenä pureskelen magnesiumtabletin 🙂 B:n uskon virkistävän kevään tullen, kalanmaksaöljy tekee varmasti kaikin puolin hyvää (kampaaja sanoi hiusten vahvistuneen), kalkki vahvistaa keski-ikäistyvän entisen tytön luustoa ja magnesium pitää varsin ärhäkän elohiiren kurissa. Viimeksimainittu piinasi minua pitkään, aina oikean silmän alla. Hetken helpotusta sain hieromalla ohimoita, sitten se taas palasi ja oli tosi kiusallinen. Nyt sitä ei ole näkynyt, hah! Rautakuuri täytyy ottaa kuukauden mittaisena, ettei anemiani intoudu hihhuloimaan. Ja kas, vielä karoteenikapselit jäivät mainitsematta – valkonaamana kärähdän jo kevätauringossakin, iho on tosi arka palamiselle ja kokeilen nyt tätä keinoa palamisen välttämiseksi. Vähissä ovat ne kerrat, kun olen ollut päivettynyt enkä punertunut.

Kävimme tänään koiran kanssa varovaisella lenkillä, kaikkialla on jäätä jonka päällä on hento kerros yöllä satanutta lunta. Luistimilla olisi päässyt parhaiten, nyt hiihtelimme kengillä hitaasti koiran perässä. Menimme syrjemmälle metsän siimekseen ja se säntäili tyytyväisenä lumikokkareiden perässä ja muuten vaan hillui onnellisena ilman hihnaa. Kotona annoin sille sitkeimmän tuntuisia ulkopaistin pikkupaloja, nyt se köllöttää petillään ja odottaa iltaruokaansa. Karvanaama saa varrota vielä hetken aikaa, siirrymme juuri saunan puolelle nauttimaan aikaisesta sunnuntailöylystä. Asuntokohtainen sauna on kyllä ihana, se on parasta tässä kämpässä!

Tein viikonloppuna ruokaa, jota en ole aikaisemmin tehnyt enkä maistanut toisenkaan tekemänä. Kaupungissa asumisessa on monet hyvät puolet ja yksi niistä on ehdottomasti Kauppahalli. Kävin perjantaina suosikkilihakauppiaani tiskillä notkumassa ja etsiskelemässä ulko- tai kulmapaistia, kävelin ulos hallista mukanani palapaistilihat ja naudan kieli. Olen aikaisemmin nähnyt valmiita kieliä toisen kauppiaan myymänä ja kerran olin lähellä ostamista, mutta jono ja kiire estivät sen. Nyt tartuin tilaisuuteen, kauppiaalla oli sekä naudan että sian kieliä ja ostin siis naudan hieman yli kilon painoisen kielen. Sika vierailee huushollissamme yleensä vain jouluisin, muuna aikana hoidamme itse sikailun.

Googletin ympäri nettiä löytääkseni ohjeet kielen käsittelyyn ja valmistukseen. Perusopas sisäelinten käsittelyyn oli ihan hyvää luettavaa ja lisätietoa sekä konkreettisia valmistusohjeita löytyi eräästä ruokablogista. Toimeen siis!

Viaton luontokappale

Kieli reippaasti käteen (puistatus) ja juuriharja toiseen käteen. Koskettaessani kielen karkeita nystyröitä ensimmäisen kerran oli pakko tiputtaa kielipolo altaaseen, tuntui sen verran häijyltä. Vaan ei auta, jos mielii ruokaa saada. Harjasin kielen juoksevan veden alla ja laitoin sen sitten isoon leivontakulhoon likoamaan. Vati täyteen vettä ja sinne noin ruokalusikallinen suolaa, suolaa ei ole hyvä kuitenkaan laittaa itse keitinliemeen sillä se sitkostuttaa kielen lihan. Vaihdoin veden kolme kertaa ja kieli sai liota yhteensä noin 10 tuntia ennen itse keittämistä.

Likoamisen tarkoituksena on irrottaa kielestä vielä irtoava veri, tästä nimenomaisesta kappaleesta sitä ei enää juurikaan tullut. Huuhtelin kielen ja upotin isoon kattilaan. Kaverikseen se sai porkkanaa, juuriselleriä, sipulia, laakerinlehtiä ja pippureita. Alkukiehautuksen jälkeen kuorin minimaalisen määrän vaahtoa joka sekin oli aivan vaaleata ja pienensin lämpöä. Sinne se jäi mukavasti potputtelemaan veden alle, ei yrittänyt enää karkuun. Kurkin kannen alle välillä ja noin puolessa välin keittoaikaa (johon kuluu kiloisella kielellä kolmisen tuntia) se halusi itsepintaisesti kurkistella veden alta. Ohjeena on, että sen täytyy olla veden peitossa kokonaan joten rakentelin pienemmän kerroskattilan höyrytysosasta painon sen päälle. Siellä se pysyikin hyvin koko loppuajan.

Kokeilin kypsyyden astetta välillä ja hieman yli kolme tuntiahan siinä meni kunnes kieli oli kokenut muutoksen. Väri oli vaihtunut valkoiseksi ja sisälmys tuntui pehmoiselta, mmmm…

Nyljin kielestä nahan vielä kuumana, lähti todella kauniisti irti. Terävällä veitsellä aloitin kielen takaosasta ja kuorin nahan laajoina paloina. Tämän jälkeen se sai jäähtyä, jäähdyttelin liemen myös ja kaadoin sen kolmeen säilöntärasiaan myöhempää käyttöä varten. Kielen käärin elmukelmuun ja siirsin jääkaappiin.

Tänään oli jännityksen hetki. Oliko kokeilu onnistunut? Oli! Siivuloin kielen noin sentin paksuisiksi paloiksi ja nautimme sitä perunoiden, vihannesten, ruskean kastikkeen ja kattilassa kypsyneiden juuresten kera. Liha on pehmeätä ja suussa sulavaa, hieman ripottelin palasten päälle suolaa sillä sitähän ei itse keitinliemessä ollut. Kannatti kokeilla, tätä tehdään vielä uudestaan!

Olen seurannut lumoutuneena elefanttien kokoontumista juomaan: http://video.nationalgeographic.com/video/wildcamafrica/ , mainoksen jälkeen alkaa live-esitys. Pimeän aikaan liikettä on enemmän, niin tätäkin kirjoittaessani.

Viikonloppu on ollut hyvä. Pienimuotoista maaseutumatkailua, lukemista, käsitöiden tekoa ja elokuvien katselua. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa Linnapaistin tekoa ja hyvää tuli!