Almamaria

Ensimmäistä kertaa Vanhan Kirjallisuuden Päivien vierailuhistoriassani en ollut sulaa helteessä! Sain jälleen perjantain vapaaksi, olen mieltynyt tuohon ensimmäiseen tapahtumapäivään. Hilpaisin paikalle vasta yhdentoista tienoilla, kokeilin uutta lähestymistapaa ihmismassan joukkoon. Aiempina vuosina olen ollut tikkana paikalla, kun päivät alkavat mutta tämäkin ajankohta oli aivan hyvä. Ensi vuonna suunnittelin aloittavani kierrokseni poikkeuksellisesti sisätiloista eli koulun kerroksista, siellä on valtavasti mielenkiintoisia kohteita!

Suosittelen osallistujia ottamaan mukaan vesipullon, siitä oli varsin virkistävää hörppiä kun pidin huilitauon penkillä istuen. Tuin myös kahvilatoimintaa ostamalla limsan ja ruisleivän, ne oli mukava rauhassa nautiskella auringonpaisteessa teltan edustalla istuen. Bonuksena sain kuulla juoruja Turun asuntopolitiikasta menneinä vuosikymmeninä 🙂

Olin todella hillityssä mielentilassa, sillä ostin vain 7 kirjaa. Toki teki mieli muutakin, mutta laskin kymmeneen ja jatkoin matkaa…

Ensimmäisenä hankin yhden nuoruuteni suosikkikirjailijan kirjoista, Jules Vernen ”Salaperäinen saari”. Vernen seikkailukirjoja oli mukava lukea, hyvällä mielikuvituksella varustettuna niitä lukiessa voi matkata maailman ääriin ja vähän kauemmaskin. Nuorelle sukulaiselleni täytyy esitellä Vernen tuotantoa, kunhan hän hieman vielä vanhenee – tai kuka ties tarinat viehättäisivät juuri nyt?

Lena Huldénin ”Kuusijalkainen vihollinen – niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin” lumosi minut välittömästi ja nappasin äkkiä kirjan tiskistä! Vaikuttaa odotusteni mukaisesti todella kiehtovalta teokselta.

Lähes liikuttava hetki oli se, kun äkkäsin Edgar Lee Masterin ”Spoon River antologia”n. Suosittelen kirjaa lämpimästi, edesmenneiden tarinat ovat riipaisevia ja osuvat erittäin hyvin myös tähän aikaan. Selailin kirjaa hetki sitten ja samat tarinat liikuttivat minua samalla tavoin kuin pari vuosikymmentä sitten.

Koulun sisälle siirryttyäni pidin penkillä istuen vesitauon, lepuutin jalkojani ja nautin viileydestä. Tänä vuonna minua siunattiin vähemmän tunkkaisella ilmalla, ilmastointiin oli panostettu sillä viime vuonna koulun sisällä oli välillä tukala olla; ilma ei liikahtanut minnekään, ikkunat olivat apposen auki mutta tuulenvirettä ei tullut suunnasta eikä toisesta. Tänä vuonna oli useampaan paikkaan viritelty tuulettimia ja se oli erittäin järkevästi tehty. Koulussa kiertelin ensin alakerrassa (pakollisen vessaan jonotuksen jälkeen) ja törmäsin eräässä pisteessä Margaret Atwoodin kirjaan, joka oli ollut mielessäni jo aikaisemmin: ”Herran tarhurit”. Atwoosin aikaisempi kirja, ”Nimeltään Grace”, on yksi hienoimmista lukemistani kirjoista. Odotan mielenkiintoista lukukokemusta…

Parikymppisenä tutustuin itävaltalaissyntyisen Peter Handken kirjoihin, ensimmäinen oli muistaakseni ”Toiston pysyvyys”. Pidin kovasti, Handken tapa kirjoittaa on kiehtovan seikkaperäinen ja yksityiskohtainen – tosin eri tavalla kuin esim. Kalle Päätalon 🙂 Nautin kirjoista, joiden kieli on sujuvaa ja kulkee polveillen lauseesta toiseen, ilman että minun tarvitsee keskeyttää lukemista ärtyneenä kirjoitusvirheistä. Sitäpaitsi, Handke on yhdessä Wim Wendersin kanssa tehnyt käsikirjoituksen elokuvaan ”Berliinin taivaan alla” ja se taas on elokuva, joka voittaa kaikki maailman elokuvat. Kirjallisuuspäiviltä löysin ”Puhtaan kokemisen hetki” kirjan, enkä muista sitä aiemmin lukeneeni. Voi olla, että säästelen sen syksyn lukupinoon.

Koulun kakkoskerroksessa oli edustettuna mm. pienehkö Savukeidas-kustannus, joka on kunnostautunut kääntämällä Virginia Woolfin esikoisromaanin ”Menomatka”. Merkittävä kirjailija ja vielä kun kirja oli ”messutarjouksessa” niin ostettavahan se oli. Vaatii aikaa ja paneutumista, ei siis ensisijainen kevyt kesälukeminen.

Samaiselta kustantajalta löytyi lisää nuoruuden suosikkejani (vrt. Verne), H.G.Wells! ”Nykyaikainen utopia” on löytöni nimi ja aikaisemmin Wellsiltä on tullut luettua mm. ”Aikakone” joka pelotti ja viehätti samaan aikaan.

Viimeisenä perinteisessä muodossa olevana kirjana ostin Stephen Boothin dekkarin ”Musta koira”, ensimmäinen julkaisu ko. kirjailijalta ja minulle aivan uusi tuttavuus. Aloittelin jo kirjan lukemista, mutta minulla on tällä hetkellä menossa ”monta kirjaa samaan aikaan”-vaihe joten hetken aikaa kuluu ennenkuin osaan kertoa tarkemmin millainen mies on kyseessä.

Ja kas! Viimeisenä mutta sitäkin ilahduttavampana löytönä ostin kympillä ”Seitsemän veljestä” äänikirjana! Saa nähdä, milloin sitä kuuntelen mutta olihan se pakko ostaa kun lukijaksi oli mainittu Ahti Jokinen 🙂

Tyytyväisenä olotilaani ja löytöihini suuntasin kotiin, tällä kertaa en yhdistänyt kirjallisuuteen kuvataidetta vaan jätin Iittalan naivistit omaksi käyntikerrakseen. Vähältä jo piti, etten siellä loman alettuani poikennut mutta aikataulu ei antanut myöten vaikka ohi ajoin. Täytyyhän siellä viettää kunnolla aikaa ja katsastaa hunajapuodin valinnanvarat, nam.