Ihmispolo
Viime aikoina olen miettinyt ihmiseloa. Juu, ei ole kovin pieni tai vaatimaton miettimisen aihe. Lienee menneen ajan romantisointia, mutta olen sitä mieltä että ihmisen ei ole hyvä tietää kaikkea mitä maailmassa tapahtuu. Nykyajan infoähky on totisinta totta – uutisia tulee jatkuvasti televisiosta, radiosta ja internetistä. Sanomalehdet ovat joutuneet osaan, jossa uutiset tarjoillaan jo vanhentuneina mutta joskus jopa ammattitaitoisen toimittajan työstämänä. Maa järisee kymmenien tuhansien kilometrien päässä ja saamme tietää siitä suunnilleen samaan aikaan kuin paikalliset asukkaat. Ajatellaan aikaa sata vuotta sitten. Uutiset kulkivat maan sisälläkin hitaasti, saati mantereelta toiselle. Kun tapahtumat olivat sattuneet jo aikaa sitten, olivat ne vähemmän järkyttäviä. Oli helpompi pitää asiat etäällä, kun pitkien välimatkojen taittaminen vei todella aikaa eikä sujunut yhtä nopeasti kuin tänään. Maapallo on kutistunut, asiat ovat lähempänä ja kaukaiset tuntemattomia ihmisiä kohdanneet tragediat koskettavat.
Nyky-yhteiskunnassa ei tahdo enää olla sijaa hitaille ihmisille. Perehtymisen uuteen työpaikkaan halutaan sujuvan nopeasti, uusi työntekijä ei saa oppia rauhassa vaan kaiken täytyy tapahtua äkkiä. Ei ole aikaa antaa ihmisten olla erilaisia. Mihin meillä kaikilla on niin kiire? Tekemään virheitä, minun alallani siis hoitovirheitä? Ymmärrän ihmisiä, jotka saavat tarpeekseen ns. sivistyksestä. Pentti Linkolan ajatukset ovat edelleen varsin radikaaleja, mutta hän ainakin elää sanojensa mukaisesti.
Samaa olen miettinyt, uutisia tulvii joka tuutista, enimmäkseen huonoja.
Mutta pitäisi itse päättää, onko joka päivä tarpeen lukea sanomalehtiä, katsoa televisiota, seurata uutisia internetin tai radion välityksellä.
Paasto sopisi näihinkin asioihin.
Surullisen olen myöskin kuunnellut tietoja työpaikkojen huonoista työilmapiireistä. Kauhistuttaa välillä ajatus, että joskus sinne sairaalaan joudun minäkin. Toivottavasti inhimillisten hoitajien hoidettavaksi.
Paasto maailman tapahtumista olisi varsin aiheellista, infoähky vaivaa itsekutakin. Löysin muuten sivuston ”Hyvät uutiset” – voisi olla terveellistä lukea joskus vain sen tarjoamat tiedot 🙂 Medialla on kyllä todella tapana paisutella yksittäisiä tapahtumia ja aiheuttaa ihmisissä pelkoa ja ahdistusta. Se on lehtien ja televisiokanavien tehtävä, raflaavat tapahtumat saavat ihmiset ostamaan lehtiä enemmän kuin tasaisen soljuva arki. Minun pieni boikottini koskee joitain lehtiä ja televisiotahan meillä ei edes ole, en enää varmaan kestäisi sitä mainosten tulvaa…
Uskon, että voit turvallisin mielin ajatella tulevaisuutta myös sairaalaa koskien. Suurin osa hoitohenkilökunnasta on asiallista ja hyvin työnsä hoitavaa porukkaa, jokaiseen porukkaan mahtuu niitä poikkeuksia joiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä megauutisoidaan.
Nyky-yhteiskunnassa ei tahdo enää olla sijaa hitaille ihmisille.
Juuri niin. Eikä rumille, lihaville, tyhmille, köyhille…
Hyvä kirjoitus. Ja kysehän uutisissa on paitsi määrästä myös laadusta. Roska(netti)lehdet juhlivat joka jumalan tunkiolla ja bileiden ainekset ovat halvinta mahdollista kuonaa. Yhä hankalampi on muistaa että oli sentään aika — ei nyt niin kauan sitten —, jolloin jokaista helkutin kolaria, rikosta tai »kadonnutta» EI revitelty. Samat lehdet tietenkin täpöllä hurskastelevat, kun yhteiskunta raaistuu.
Juu, minä muistan semmoisenkin maailman, jossa kaupallisuus oli ihan helvetillisin kirosana. 🙂