Lukutelevisiossa (nykyisin käytetään usein termiä suurennuslaite) on kiinteä kamera, jonka ottamaa kuvaa voidaan suurentaa tarvittaessa monikymmenkertaiseksi TV-ruudulle, lukutelevision omalle tai tietokoneen näytölle. Kamera kuvaa lukutelevision alla olevaa pintaa, joka useimmiten on laitteen mukana toimitettava liikuteltava taso (ns. XY-pöytä). Näyttö voi olla joko kiinteä tai erillinen. Laitetta käytetään tekstin lukemiseen, valokuvien yms. katseluun ja erilaisten arkisten toimintojen (vaikkapa kynsien leikkaamisen) suorittamiseen. Laitteisiin voidaan usein liittää myös lisäkamera, jolla voidaan kuvata esim. normaalilla luokan liitutaululla (ns. taulu/etä(luku)kamera) olevia asioita. Joissain malleissa samaa kameraa voidaan käyttää sekä lähi ("lukutelevisio")- että taulukamerana. Lukutelevisio soveltuu hyvin erilaisten yksittäisten papereiden lyhytkestoiseen lukemiseen/kirjoittamiseen, mutta mitä pitempikestoista laitteen yhtäjaksoinen käyttö on, sitä enemmän käyttäjän silmät rasittuvat. Niin ikään on huomattava, että mitä enemmän suurennusta joudutaan käyttämään, sitä hitaammaksi käyttö muuttuu ja sitä enemmän kokonaisuuksien (kuvat, taulukot yms.) hahmottaminen hankaloituu. Laajempien tekstimassojen käsittelyyn kannattaakin usein hankkia skanneri ja tekstintunnistusohjelmisto. Markkinoilla on myös suurennuslaitteita, joihin on yhdistetty skannaus (esim. kirjan aukeamasta otetaan kuva) tekstintunnistustoiminnot. Niin ikään markkinoilla on taskukokoisia/mukana kuljetettavia (näytön koko n. 3,5 - 7 tuumaa) laitteita (nk. elektronisia suurennuslaseja), jotka helpottavat erilaisia arkisia toimintoja kuten tuotemerkintöjen tutkimista kaupassa, ruokalistan tutkimista ravintolassa ja allekirjoitusten tekemistä.
Viimeksi muokattu: 20.03.2012.
© Burmanin Tietokone ja Koulutus OY/Burman's Computer and Education Ltd.
Kaikki oikeudet pidätetään/All rights reserved.
